Saan tänä vuonna kunnian osallistua Energiaviraston kutsumana Uusiutuvan Energian päivään. Päivän päättävässä paneelissa koetetaan löytää vastausta kysymykseen Miten kustannustehokkaasti uusiutuvaa ja kohti päästötöntä yhteiskuntaa? 

Kysymys osuu ytimeen. Vaikka muutos lähtee jokaisesta meistä, koko yhteiskunnan on muututtava. On absoluuttisen oikein tehdä oman elämänsä pieniä ja suuria tekoja päästöjen vähentämiseksi, mutta päästäänkö näillä teoilla maaliin? Vastaus on ei, vaan tarvitaan myös laajempaa näkökulmaa.

Kuten Sitran Matti Kahra kirjoitti ajatuksia herättävästi blogissaan: “Nyt tarvitaan päättäväisyyttä, ilmastopolitiikan on aika lävistää koko yhteiskunta ja tehokkain ohjaus tapahtuu talouden kautta. Kaikki muut on näpertelyä marginaalissa.”

Yhtenä teemana paneelissa käsitellään kivihiilen mahdollista kieltämistä jo 2025 mennessä. Seuraavassa pohdin ehdotusta nimenomaan päästöttömän yhteiskunnan näkökulmasta.

Olisiko hiilen kiellolla merkitystä?

Paljon toisteltu yksinkertaistus on, että suuri osa päästöistä tulee kolmesta helposti ymmärrettävästä lähteestä: asumisesta, liikenteestä sekä ruoantuotannosta. Näistä on löydettävissä suuria päästövähennyksiä.

Valojen sammuttelusta ressaaminen on esimerkiksi turhaa hommaa. Vuonna 2016 valaistus oli häviävän pieni osa eli kolme (3) prosenttia asumisen energiankulutuksesta Suomessa. Ylivoimaisesti suurin osa kotien energiasta tarvittiin lämmitykseen (83 %), vaikka asumisen energiatehokkuutta on pystytty merkittävästi parantamaan lämpöpumpuilla sekä tuhdimmalla eristämisellä viime vuosina.

Noin puolet suomalaisista asuu kaukolämpötaloissa, joten ei vaadi kovin kummoista pähkäilyä havaitakseen, että asumisen päästöjen vähentämisessä erityisesti kaukolämmön tuotanto on merkittävässä roolissa. Sen päästökehitys onkin ollut rohkaisevaa: Fossiilisia on korvattu uusiutuvilla, mutta vielä on paljon tehtävää, sillä yli puolet kaukolämmöstä tehdään kivihiilellä, maakaasulla ja turpeella. Yhä edelleen monen kaupungin suurimpien päästövähennysmahdollisuuksien listan kärjessä keikkuu nimenomaan kaukolämpö.

Nopeuttaisiko kielto päästövähennyksiä?

Hiilen kielto osuisi juuri energiajärjestelmän olennaisimpaan kohtaan. Vaikka kaukolämpöala mainitsee hiilineutraaliuden olevan mahdollista 2050 mennessä, nopeammin tuleva hiilen kielto nopeuttaisi koko energiajärjestelmän siirtymää. 2050 tavoitteisiin on reilu 30 vuotta aikaa, mikä on ilmastokriisissä pitkä aika!

Toki hiilen alasajoon voisi riittää kiellon sijaan myös vahvan päästökaupan ohjaus, mutta sellaista ei ainakaan vielä ole tarjolla. Mikäli hiilidioksiditonnin hinta päästökaupassa olisi esimerkiksi 30 EUR/MWh, Valtioneuvoston tuoreen selvityksen mukaan korkean veroasteen vuoksi se nostaisi hiilen kustannuksia vain hieman ja intensiivi vaihtaa hiili vähäpäästöisempiin polttoaineisiin ei olisi tarpeeksi suuri. Vuonna 2030 hiili olisi oletettavalla päästöoikeuksien hinnan kehityksellä edelleen maakaasua edullisempaa. Merkittävä päästökaupan hinta vaikuttaisi kuitenkin turpeeseen: sitä olisi kannattavaa korvata lisäämällä biomassan käyttöä. 

Kivihiilen kielto vaikuttaisi perustellulta, sillä se puhdistaisi kaukolämmön tuotantorakennetta kivihiilestä puhtaampaan maakaasuun. Tämä ei markkinaehtoisesti piakkoin muutoin tapahtuisi. Tilanteen voisi muuttaa myös ruuvaamalla maakaasun verotusta alemmaksi, kuten ministeri Tiilikainen on hiilen kiellon yhteydessä ehdottanut - vyö ja henkselit yhdessä!

Hiilen kielto käytännössä

Lienee ketään osoittelematta tilannekuvan kannalta hyvä hetki pohtia, keitä kivihiilen kielto varsinaisesti koskee? Energiateollisuuden tilastoista käy ilmi, että ainakin vielä vuonna 2016 hiiltä paloi kaukolämmöntuotannossa merkittävästi enää seuraavissa kaupungeissa:

• Helsinki 
• Espoo 
• Lahti 
• Vantaa 
• Turku 
• Vaasa   

Näissä kuudessa kaupungissa poltettiin 99% kaukolämmön kivihiilestä vuonna 2016. Lisäksi hiiltä palaa hieman muiden polttoaineiden tukena muissa kaupungeissa. Aiemmin paljon hiiltä käyttäneet Meri-Pori sekä yksi Naantalin kivihiilikattila siirtyivät täksi talveksi Energiaviraston hankkimaan tehoreserviin. 

Helsingissä suuntaviivoja on vedetty pari vuotta sitten, mihin sisältyy päätös korvata Hanasaaren voimalaitos vuoteen 2024 mennessä mm biolämpölaitoksilla. Hiilineutraaliuteen tähdätään 2050 mennessä, johon mennessä ilmeisesti siis myös Salmisaaren ja Vuosaaren laitosten fossiilihanat pannaan nippuun ja korvataan niin sanotulla hajautetulla ratkaisulla.

Espoossa tavoitellaan kaukolämmön hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteissa on muun muassa bioenergian ja lämpöpumppujen lisäämistä.

Lahdessa itse ministeri Tiilikainen oli syyskuussa muuraamassa uuden biolämpölaitoksen peruskiveä. Lahti Energian mukaan Kymijärvi III -biolämpölaitos korvaa lähes kaiken kivihiilen käytön kaupungissa. Laitoksen käyttöönotto ajoittuu vuoteen 2019.

Vantaa on ilmoittanut lopettavansa kivihiilen käytön 2020-luvulla.

Turussa otetaan paraikaa käyttöön uutta monipolttovoimalaitosta ja Turku Energian tavoitteena on ilmeisesti tällä investoinnilla pienentää päästöjään ennen vuosikymmenen vaihdetta. Uuden voimalaitoksen jälkeenkin päästöt kuitenkin jäävät korkeammiksi kuin esimerkiksi Helsingissä.

Vaasassa tehtiin vuonna 2012 kivihiilivoimalan yhteyteen kaasutuslaitos, jolla 40% kivihiilestä kyetään korvaamaan biomassalla. Vaasa on sitoutunut hiilineutraaliuteen 2035 mennessä ja on kyennyt vuodesta riippuen jättämään hiilen osuuden kaukolämmöntuotannossa 6-20 prosenttiin. 

Edellisten lisäksi esimerkiksi meillä Tampereella (vaikkei täällä kivihiiltä polteta) tavoitellaan -89% päästövähenemää kaukolämmössä vuoteen 2030 mennessä. Tampereella kuten monessa muussakin kaupungissa suurin yksittäinen päästövähennys saavutetaan nimenomaan kaukolämmössä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ministeri Tiilikaisen rohkea ja esimerkillinen ehdotus kivihiilen kieltämisestä nopeuttaisi kyllä kivihiilestä luopumista tietyissä kaupungeissa, muttei olisi radikaali muutos, sillä energiayhtiöt ovat melko pitkälti sitoutuneet hiilen alasajoon jo nyt. Hiilen käyttö tukipolttoaineena biomassan yhteydessä on kysymysmerkki. Olisiko kielto täydellinen vai sallisiko se pienimuotoisen tukikäytön?

Ratkaisuehdotus

Päästökaupan piirissä olevien päästöjen nopeutettu vähentäminen vapauttaa päästöoikeuksia käytettäväksi muualla ja myös laskee päästöoikeuksien hintaa, kun oikeuksien kysyntä pienenee. Ilman päästökaupan vahvaa ohjausta hiilen jälkeenkin kattiloissa palaa turve, joka on kivihiiltäkin huonompi vaihtoehto ilmastolle.

Ehdotankin kompromissia: paras yhdistelmä olisi kivihiilestä luopuminen ja päästöoikeuksien vastaava vähentäminen. Suomen tulisi ajaa EU:ssa kansallisten ilmastotekojen täysimääräistä huomioon ottamista päästökaupassa oikeuksia mitätöimällä. Näin pääsisimme yhteiseen hiilenvastaiseen rintamaan esimerkiksi Iso-Britannian kanssa ja samalla päästöt vähenisivät oikeasti.

Tarvitaan yhteiskunnan läpäisevää taloudellista kädestä pitoa. Kaikki muu on näpertelyä marginaalissa!