Rakennetaan tuulivoimaa Ruotsiin

with Ei kommentteja

Kuva Andrea Boldizsar Unsplash

Twitter on erinomainen paikka saada uusia ajatuksia. Tällä hetkellä suurin huomio omassa Twitter-kuplassani tuntuu keskittyvän Kreikan lisäksi #Fennovoiman jännittävään saagaan, joka sai mystisiä piirteitä aivan rakentamislupahakemuksen viime metreillä menneellä viikolla. Jo hetki aiemmin Suomen valtion pääosin omistama Fortum otti luullakseni tahtomattaan etäisyyttä projektiin.

Operaatio Hanhikiven hetki lyö

Fortumin piti saada omistukseensa venäläistä vesivoimaa vaihdossa Fennovoima-investointiin. Neuvotteluissa tuli kuitenkin viime metreillä mutkia matkaan, ja ne ovat paraikaa kesken.

Fennovoiman ydinvoimalaitoksen varsinaisen rakennusvaiheen on määrä alkaa Pyhäjoella jo vuonna 2018, mikäli maamme hallitus myöntää rakentamisluvan. Periaatepäätös myönnettiin jo viime hallituskaudella ja alueella tehdään jo infraan liittyviä töitä.

Fortumin tilalle viime hetken ässänä hihasta löytyi kroatialainen kolme vuotta vanha energia-alan yritys, jonka omistuspohja vie Venäjälle. Tässä ei muutoin olisi juridisesti mitään naputtamista, mutta Fennovoiman rakentamisluvan ehtona on vähintään 60% kotimainen omistus, jonka EU:n vuoksi tulkitaan tarkoittavan suomalaista tai Euroopan Unionin sisäistä omistuspohjaa. Kroatia siis kelpaa, mutta venäläisomistus määritelmän mukaan ei. Seuraavien viikkojen aikana virkamiehet saavatkin pohtia, miten tilanne tulkitaan.

Anni Sinnemäki ei oikein arvostanut Mauri Pekkarisen osoittamaa myötämielisyyttä Fennovoiman kroatialais-venäläiselle omistukselle ja Pekkarisen samanaikaista kriittisyyttä ruotsalaista uusiutuvaa ostosähköä kohtaan.

Tästä minulle heräsi kuitenkin kysymys. Voisiko Suomi hyötyä ostamalla halpaa sähköä Ruotsista? Vastauksen pohtimista varten jätetään ydinvoima ja venäläis-kroatialainen omistajuushimmeli nyt sikseen.

Voisiko Suomi hyötyä ostamalla halpaa sähköä Ruotsista?

Tilanne on seuraava: Suomi ostaa sähköä Ruotsista. Ruotsi tuottaa sähköä edullisesti esimerkiksi vesivoimalla ja ruotsalaisin verovaroin tuetulla tuulivoimalla, joten meidän Ruotsista ostamamme sähkö on halpaa. Jos se olisi kalliimpaa kuin suomalainen sähkö, niin markkinathan toimisivat ja länsinaapurimme ostaisivat enemmän sähköä meiltä kuin me heiltä. Kuitenkin me ostimme esimerkiksi vuonna 2013 vajaan viidenneksen sähköstä muualta, lähinnä Ruotsista. Tähän asti selkeää, eikö?

No entä jos päätettäisiinkin olla rakentamatta sähköntuotantoa Suomeen, ulkoistettaisiin koko roska ulkomaille ja otettaisiin siitäkin hyöty irti - kerättäisiin kermat päältä? Ilman ironiaa, ihan oikeasti, kumpi on pienempi paha: ulkomainen omistaja rakentaa verovaroin tuettua sähköntuotantoa Suomeen ja tuotto valuu ulkomaiselle omistajalle, vai se, että ostetaan Suomeen suhteellisen edullista ja puhdasta sähköä Ruotsista, jolloin luonnollisesti sähköstä joudumme heille maksamaan?

Esimerkki: paljonko yksi kolmen megawatin tuuliturbiini saa tukea?

Tehdään nopea yksinkertaistettu ajatusleikki. Yksi normaalin kokoinen uusi tuulivoimala on yli sata metriä korkea pyörivä maamerkki, joka tuottaa miljoona euroa noin kolmessa vuodessa. Unohdetaan nyt kulut ja keskitytään tuottopuoleen. Veronmaksajan kannalta kivuliaassa tapauksessa voimala on valmistunut juuri saadakseen maksimimäärän korkeampaa 105,30 euron takuuhintaa eli syöttötariffia 1.1.2013. Vuonna 2014 valtio maksoi tälle esimerkkivoimalalle noin 640 tuhatta euroa tukea. Lisäksi voimala sai pörssistä sähkölleen hintaa siten, että kokonaisuudessaan voimala toi omistajan taskuun noin miljoonan.

Ensi vuoden alusta tariffi on matalampi: 83,50 EUR/MWh. Tällöin valtiolle jää maksettavaa kolmannes vähemmän. Kaikkiaan valtio maksaa voimalalle tukea kahdentoista vuoden ajan. Joka vuosi 2016 eteenpäin tuulivoimala siis ottaa valtion kassasta vajaat puoli miljoonaa euroa.

Myllyjä tulee paljon, joten puoli miljoonaa per turbiini kuulostaa paljolta. Onneksi meillä on vaihtoehto! Ostetaan energia naapurilta. Ruotsissa sähkö tosiaan on edullisempaa. 12 vuoden aikana ostosähkö säästäisi oman tuulivoiman rakentamiseen verrattuna kansantaloudelle 1,8 miljoonaa euroa per turbiini.

Säästö on hieno asia, mutta voitaisiinko säästämisen sijaan sijoittaa rahaa johonkin hyvin tuottavaan sijoituskohteeseen? Laitetaan raha poikimaan. Mikä olisi hyvä kohde?

Ruotsissakin tuulivoima on tuettua, mutta järjestelmä eroaa suomalaisesta. Ruotsissa on käytössä niin sanotut sähkösertifikaatit tai vihreät sertifikaatit. Ne ovat hieman eri asia kuin takuuhinta tai syöttötariffi, mutta lopputulos on sama: uusiutuvan energian tuottaja saa ylimääräistä rahaa. Ruotsissa yhden tuulivoimalla tuotetun MWh:n saaman sertifikaatin arvo on reilu 20 euroa.

Jokainen Suomeen nyt rakentuva 3 MW tuulivoimala vie valtiolta seuraavan 12 vuoden aikana vajaat puoli miljoonaa euroa. Jos valtio (Fortum) rakentaisi nyt Ruotsiin 3 MW voimalan, siitä saataisiin kotiutettua vuosittain sähkösertifikaatteina omaan kansantalouteemme noin 186 tuhatta euroa.

Otetaan voitot kotiin - haasteet jäävät muiden murheeksi

Pitäisikö Suomen sittenkin investoida ruotsalaiseen tuulivoimaan? Samoilla sertifikaattimarkkinoilla muuten ovat mukana jo norjalaiset. Rakentamalla tuulivoimaa Ruotsiin Suomen valtion Fortum saisi varmaa tuottoa - ruotsalaisilta. Lisäksi tuulivoima Ruotsissa laskee sähkön markkinahintaa myös meillä Suomessa. Näin Suomi saisi samalla sekä edullista tuontisähköä Ruotsista että mukavat sertifikaattitulot Ruotsin ja Norjan sertifikaattimarkkinoilta. Samalla Suomi ulkoistaisi suurimman osan vaihtelevan tuotannon haasteista naapuriin.

Siitä taas voidaan kiistellä, olisiko tämä muuten järkevää. Tuulivoimaan liittyvät työpaikat jäisivät Ruotsiin, teknologiaan liittyvät innovaatiot kenties kehittyisivät paremmin Ruotsissa, ja investoinnit auttaisivat Ruotsia saavuttamaan uusiutuvan energian tavoitteensa. Suomeen taas valuisi rahaa, jolla voitaisiin tehdä muuta kehittävää.

Mitä olet mieltä? Pitäisikö meidän unohtaa energiantuotannon kotimaisuus? Jätä kommentti!

Kiitos sinulle blogini seuraamisesta ja hyvää kesää!


Lähteet

Fennovoiman hankkeen suunniteltu aikataulu. Paljon on jo meneillään!
http://www.fennovoima.fi/hanke/aikataulu

Suomen valtio on Fortumin enemmistöomistaja.
http://www.fortum.com/fi/sijoittajat/osaketietoa/suurimmat-osakkeenomistajat/pages/default.aspx

Voimajärjestelmän tila -sivuilta selviää mm paljonko me ostamme sähköä Ruotsista milloinkin.
http://www.fingrid.fi/

Lakitekstiä Suomesta: 25 § Syöttötariffi
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2010/20101396

Suomalaiset voimalat pyrkivät Ruotsin tukijärjestelmään, mutta eivät päässeet.
http://www.talouselama.fi/uutiset/

The Swedish electricity certificate system (2012)
https://energimyndigheten.a-w2m.se/

Tekniikkanurkka

Otetaan tuulivoimaesimerkiksi 3 MW turbiini, jonka kapasiteettikerroin on 35%. Se tuottaa vuoden 8760 tunnista siis laskennallisesti 3066 tuntia täydellä teholla ja lopun aikaa se seisoo. Tuotanto vuodessa on 9198 MWh. Sähkön spot-markkinahinta oli Suomen hinta-alueella vuonna 2014 keskimäärin 36,02 EUR/MWh.

Turbiini olisi siis ilman takuuhintajärjestelmää (ns syöttötariffi) tuottanut viime vuonna noin 330 000 euroa. Koska takuuhintajärjestelmä takasi turbiinille viime ja vielä tälle vuodelle tavoitehintana 105,30 euroa per megawattitunti, sai voimalan omistaja voimalan tuottamasta sähköstä lisäksi takuuhintana 639 000 euroa. Yhtensä laskettuna siis tuulivoimala tuottaa ilman tariffia kolmannesmiljoonan, nykytariffilla miljoonan ja 2016 alkaen noin 770 tuhatta euroa, jos sähkön markkinahinta pysyy osapuilleen samana.

Kiteytettynä sähkösertifikaatti tarkoittaa, että kun Suomessa valtio maksaa esimerkiksi tuulisähkön tuottajalle euroja per tuotettu MWh syöttötariffina, niin Ruotsissa vastaavasti tuulivoiman tuottaja saa rahan sijaan sertifikaatteja, joilla käydään kauppaa. Kuka niitä sertifikaatteja ostaa? Vastaus on, kaikki jotka myyvät sähköä kuluttajille. Sertifikaatteja täytyy ostaa sitä enemmän, mitä saastuttavampaa sähköä myy. Näin on luotu markkinat, joilla uusiutuvaan energiaan investointi muuttuu jatkuvasti kannattavammaksi.

Suomen keskimääräinen sähkön hinta oli viime vuonna 36,02 EUR/MWh ja Ruotsissa 31,59 EUR/MWh. Ruotsin sähkö oli tuolloin keskimäärin 12% edullisempaa.

Euromääräisten lukujen arvioinnissa on käytetty yksinomaan tuotetusta (tai ostettavasta) sähköstä maksettavia spot-markkinahintoja. Voimaloiden tuotto ja tuki on arvioitu käyttäen neljännesvuosikeskiarvoja sähkön hinnalle. Tuulivoiman tuotanto on painotettu siten, että Q1 ja Q4:llä on 28% vuosituotannosta kummallakin, ja loput 22% per neljännes on allokoitu Q2 ja Q3:lle. Ruotsin sertifikaattien hintana on käytetty staattista 20,26 EUR/MWh, eikä inflaation tai korkojen huomioivaa laskentamenetelmää rahan arvon nykyarvoistamiseksi ole käytetty.