Tänä aamuna kun käänsin tehosekoittimen kytkimestä, blenderin moottoriin syöksähti 100% vesisähköä. Tai niin Fortumin myyjät minulle lupasivat. Epäilyksen varjo kuitenkin häivähtää mielessä, kun katsoo Suomen tämän aamun sähkön tuotannon rakennetta. Itse asiassa tilanne tänään on sattumalta hyvin lähellä keskimääräistä tilannetta.
Kuvasta nähdään, että blenderini imaisi todellisuudessa sähköä, joka oli yhdistelmä vesivoimaa, ydinvoimaa ja yhteistuotannon sähköä. Jonkin verran siitä oli tuontisähköä Ruotsista, hieman Venäjältä. Toki laskennallisesti minun energiani jyvitetään tuohon vesivoimalohkoon.
Hiilidioksidipäästömielessä kuvaaja näyttää melko hyvältä vai mitä? Hiilineutraalia tuotantoa on melko paljon – yhteistuotannossakin on reilusti uusiutuvaa bioenergiaa mukana. Toisaalta kikherneiden, tahinin ja valkosipulin soseuttaminen on vain pieni siivu siitä mitä sateinen Suomi syö energiaa. Sähkön osuus kulutuksesta on yksinkertaisimmillaan esitettävissä seuraavasti:
Tavoite on vähentää päästöjä
Suomen yleisenä tavoitteena on siirtyminen kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa (joka on linjassa EU:n tavoitteiden kanssa). Aikajänne on vuoden 2050 tuolla puolen. Tällöin siis ei riitä, että kaikki ostavat päästötöntä sähköä. Blenderin pyörimisen lisäksi kämpän täytyy lämmetä ja liikenteen kulkea.
Mitä siis aiotaan tehdä?
Käytännössä mahdollisia toimia on muutama. Ykkösenä ja yleisenä suosikkina lienee energian käytön vähentäminen. Kuljetaan julkisilla tai kimppakyydeillä, eristetään lämpöä vuotavat rakennukset ja vaaditaan laitteilta tehokkaampaa energian käyttöä.
Toinen mahdollisuus on energian tuottaminen pienemmän hiilijalanjäljen jättävillä tekniikoilla. Energian tuotannossa käytettävissä olevat keinot ovat ydinvoima tai uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen.
Jossain määrin päästöjä voi myös vähentää korvaamalla paljon hiilidioksidia tuottavia polttoaineita vähemmän hiiltä päästävillä: esimerkiksi raskaan polttoöljyn korvaaminen maakaasulla laivaliikenteessä pienentää hiilidioksidipäästöjä maksimissaan noin kolmanneksen, kuten kirjoitin aiemmin.
Näistä keinoista pitäisi valita paletti, jolla tavoitteeseen päästään. Keskitytään tällä kertaa paljon päästöjä aiheuttavien energialähteiden käytön vähentämiseen.
Paljonko pitää vähentää?
Nyt meillä on tiedossa tavoite ja karkealla tasolla keinot. Hieman tarkemmin sanottuna Suomen tavoite on vähentää hiilidioksidipäästöjä vähintään 80% vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä.
Mutta paljonko tämä on? Mistä ollaan lähdössä liikkeelle?
Suomi kuluttaa vuodessa 372 TWh. Näin ollen yksittäisen suomalaisen kontolla on noin 190 kWh / hlö / päivä. Asumiseen suomalaiset käyttävät tästä noin 30 kWh / hlö / päivä, kuten aiemmmassa kirjoituksessa kävimme läpi.
Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että tuosta 190 kWh:sta tällä hetkellä noin 55% eli reilut 100 kWh on päästötöntä, ja vähintään 80% vähennystavoitteeseen päästään kun lopputuloksena enää noin 12% päivittäisestä energiatarpeesta eli 23 kWh on peräisin muualta kuin hiilidioksidineutraaleista lähteistä. Tämä on tietysti erittäin karkea arvio. Samalla oletetaan, että energian käyttö pysyy nykyisellään.
Piirsin kehityspolun fossiilisille polttoaineille (pois lukien ydinvoima) kuvaamaan Työ- ja elinkeinoministeriön asettamia suuntaviivoja.
Käytännössä jos ajamme vielä vuonna 2050 keskimääräisen 50km päivässä työmatkan yksin bensalla tai dieselillä, niin kaiken muun yhteiskunnan energian täytyy olla hiilidioksidineutraalia – eikä se edes riitä. Siis kaikki hiili, maakaasu, turve ja muu kuin liikenteen öljy olisi pois pudotettavien listalla – eikä riitä.
Tämä tarkoittaisi nykytilanteeseen verrattuna esimerkiksi sitä, että öljystä ja kivihiilestä luovuttaisiin täysin vuoteen 2050 mennessä, mutta käytettäisiin vielä saman verran kuin nykyään maakaasua ja turvetta. Tai kiellettäisiin kaikki paitsi kivihiili, tai… no mahdollisia vaihtoehtoja löytyy useita. Tietenkään kivihiilen ja maakaasun päästöt per kWh eivät ole yhtä suuret, mutta ei puututa tällä kertaa siihen.
Eniten päästöjä tulee energiasektorilta, liikenteestä sekä maa- ja metsätaloudesta
Suomen päästöistä karkeasti puolet tulee energiasektorilta ja puolet muualta, mm. liikenteestä sekä maa- ja metsätaloudesta. Kun tavoitteena on vähentää päästöjä 80%, on varmasti turvallista sanoa, että yhdestä paikasta tätä päästövähennystä ei revitä.
Mutta jos ja kun vähennetään, niin mitä tulee tilalle? Vai joutuuko suomalainen tyytymään vähempään? Palataan tähän tulevissa teksteissä.
Lähteet:
Suomen kantaverkkoyhtiö Fingridin lähes reaaliaikainen seuranta Suomen voimajärjestelmän tilasta:
http://www.fingrid.fi/fi/sahkomarkkinat/voimajarjestelman-tila/
Työ- ja elinkeinoministeriö: ”Tiekartta 2050: Hiilineutraali Suomi on haastava mutta mahdollinen tavoite”
https://www.tem.fi/
EU:n energiastrategia vuoteen 2050:
http://ec.europa.eu/energy/en/topics/energy-strategy/2050-energy-strategy
”Energian kokonaiskulutus oli Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan noin 372 terawattituntia (TWh) vuonna 2014…”
http://tilastokeskus.fi/til/ehk/2014/04/
Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehitys, Tilastokeskus:
http://www.stat.fi/til/khki/2012/
Katso myös:
http://www.tuomasvanhanen.fi/paljonko-on-paljon-energiaa/