On aika kääntää uusi lehti tässä blogissa. Energia ei enää ole oleellisin keskustelunaihe. Sen sijaan meidän tulee puhua tehosta. Samalla keskustelun vaikeusaste kasvaa.
Pari vuotta sitten tähän aikaan olin juuri saanut valmiiksi suurelle yleisölle suunnatun Valot päälle! -kirjan. Kiitos luonnosta kommentoineille isolle joukolle pyyteettömiä asiantuntijoita! Kirja pyrkii avaamaan sitä, mitä energia on ja pohtimaan puolueettomasti, millä asioilla on eniten merkitystä. Esimerkiksi valojen sammuttelusta huolehtiminen on mittasuhteiltaan mitätöntä verrattuna asunnon lämmitykseen, autoilun polttoaineisiin tai ruoantuotannon energiankulutukseen.
Energiankulutus ja kasvihuonekaasupäästöt kulkevat käsi kädessä. Meidän kannattaa pyrkiä energian käytön vähentämiseen, koska silloin kustannusten lisäksi myös päästöt pienenevät. Samalla energiapanoksella saamme enemmän valoa, lämpöä, matkantekoa tai kehon tarvitsemia aminohappoja.
Nyt näyttää siltä, että energian merkitys kaikilla näillä tärkeimmillä osa-alueilla on ymmärretty. Julkinen keskustelu on täysin toista kuin muutama vuosi sitten. Kasvisruoka, öljyn korvaaminen liikenteessä, joukko- ja kevyt liikenne sekä entistä paremmat tavat parantaa rakennusten energiatehokkuutta ovat lähteneet merkittävään kasvuun. Tästä on kiittäminen niitä kymmeniä ja satoja bloggareita, vaikuttajia, tekijöitä ja tuhansia tavallisia ihmisiä, jotka vaativat muutosta parempaan.
Työ ei missään nimessä ole valmis. Yleisen koko yhteiskuntaa läpileikkaavan energiateeman rinnalla meidän on kuitenkin korkea aika sukeltaa syvemmälle, kohti ongelman kovaa teknistä ydintä.
Monitasoinen ongelma vaatii ratkaisuja eri aikajänteillä
Tuulivoiman tuotannossa on joskus jopa viikon pituisia jaksoja, jolloin voimalat tuottavat vain vähän sähköä, jos ollenkaan. Aurinkoenergian osalta Suomessa on muutaman kuukauden lähes pimeä jakso. Lisäksi aurinko- ja tuulivoimatuotannon vaihteleva luonne lisää tarvetta lyhytaikaiselle säädölle. Tällä ei olisi paljoa merkitystä, elleivät näiden tuotantomuotojen osuudet olisi kasvamassa merkittäviksi. Vastikään julkaistu valtioneuvoston raportti pitkän aikavälin päästöjen kehityksestä arvioi, että hiilineutraaliuden saavuttamiseksi Suomen uusiutuvan energian kokonaismäärä nousee vuoteen 2030 mennessä 60–70 prosenttia vuoden 2010 tasosta.
Energian tuotannon ja kulutuksen yhteensovittaminen on aiemmin onnistunut tuotantoa säätämällä. Jatkossa se ei enää riitä. Julkisessa keskustelussa se tarkoittaa, että enää ei riitä ilmoittaa, että tuulivoima tuottaa vuodessa kymmeniä terawattitunteja energiaa. Sen rinnalla on kyettävä hahmottamaan, millaisia resursseja meillä on käytettävissä energiahuollon ylläpitoon silloin kun merkittäväksi noussut tuulivoimatuotantomme ei tuota tai aurinko ei paista.
Ongelmien lisäksi meillä on toki tulossa myös ratkaisuja. Sähköautojen yhteydessä yleistyvä akkuteknologia voidaan valjastaa lyhytaikaiseen tunnin sisäiseen sähköjärjestelmän säätöön, johon se parhaiten sopii. Virtuaalivoimalaitosten tyyppiset digitaaliset (esimerkiksi kulutusjoustoresursseja yhdistävät) työkalut entisestään helpottavat ja tehostavat energiajärjestelmän tasapainon ylläpitoa. Yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto ei oletettavasti kokonaan ajaudu ulos markkinalta, vaan sekin pystyy auttamaan tehotasapainon hallinnassa. Jo näillä keinoin taklataan iso osa säädön tarpeesta, mutta ei koko ongelmaa.
Hetkellisen tehotasapainon säädön lisäksi päänvaivaa aiheuttavat noin viikon mittainen energian varastointi, sekä useiden kuukausien mittainen energian varastointi, niin sanottu kausivarastointi. Kumpaakaan näistä haasteista ei ratkaista vain sähköautojen akuilla tai älykkäillä lämminvesivaraajilla, vaan tarvitaan muita keinoja. Tarvitaan sähkön- ja lämmöntuotantoa, energian varastointia sekä luultavasti jonkinlaista Power to Gas (P2G) -teknologiaa, jossa edullisella vähäpäästöisellä sähköllä tuotetaan esimerkiksi metaania ja vetyä talven tuulettomia päiviä varten.
Lisäksi ei riitä, että nämä teknologiat kypsyvät. Niiden käytön tulisi olla kannattavaa energiamarkkinalla.
Tarvitaan enemmän yhteistyötä energia-alan sisällä
Suomen ja koko pohjoisen maailman haaste on löytää riittävästi tehoa silloin kun sitä tarvitaan. Teknisen haasteen lisäksi on tarve markkinan pelisääntöjen muuttamiselle. Tunnin sijaan jatkossa kauppaa käydään vartin jaksoissa. Tämä antaa teholle entistä paremmin sille kuuluvan arvon.
Jatkossa sähkö- ja lämpösektoreiden väliset yhteydet lisääntyvät, kun kaukolämpöjärjestelmiin tuotetaan yhä enemmän energiaa esimerkiksi lämpöpumpuin. Lämpömarkkinoille pohditaan entistä parempia markkinamalleja. Väkisinkin tulee mieleen, voisivatko lämpö- ja sähkömarkkinat jollain tapaa tulla lähemmäksi toisiaan? Lyhytaikainen energiajärjestelmän säätö on erityisen kriittistä juuri sähköenergian osalta, mutta pitkäaikainen energian varastointi on käsittämättömät sata kertaa edullisempaa lämpönä kuin sähkönä. Millaisen osan siitä paljon puhutusta sähkön huipputehon tarpeesta voisi korvata lämmön varastoinnilla, mikäli markkinat arvottaisivat lämmön varastoinnin nykyistä paremmin?
Tässä vaiheessa minulla on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia enkä aio esittää, että pystyn ratkaisemaan tämän ongelman yksin. Meidän täytyy tehdä tämä yhdessä. Siksi tämä blogi tarjoaa (maksuttoman ja ei-kaupallisen) kanavan ajatella ääneen myös muille asiaa pohtiville.
Kirjoita blogiin
Hiilineutraalia Suomea ei saada aikaan ilman läpileikkaavaa yhteistyötä. Oma pesä on syytä laittaa kuntoon ensimmäisenä. Tarkoitan meitä energia-alan toimijoita. Haluan tässä ja nyt kutsua sinut, arvon asiantuntija kanssani pohtimaan, millä keinoin yllä kuvatut haasteet selätetään. Meidän on kiedottava kaukolämpöalan osaaminen, sähköverkkojen ja -markkinoiden tuntemus sekä uusien digitaalisten alustojen ja palvelujen tulevaisuus yhteen.
Jos siis haluat punnita näitä samoja ongelmia yhdessä, laita minulle viestiä. Ensimmäinen vierasblogi julkaistaan piakkoin.