Tiede-lehti 12/2017 otsikoi pääkirjoituksensa: Epäile vain. Päätoimittaja Jukka Ruukki viittasi yltiöpäisiin kasvissyöntiä suitsuttaviin puheisiin napauttamalla, että Yhdysvaltaltoja tarkastelleen tutkimuksen mukaan koko jenkkikansan siirtyminen vegaaniseen ruokavalion pudottaisi kasvihuonekaasupäästöjä vain kolmanneksen.
Minä kysyn, eikö se muka ole paljon? Kyllä, päästöt pitäisi saada nollaan, mutta onko parempaa tarjolla?
Ainoa, joka toimii maataloussektorilla
Ottamatta kantaa leikkaisiko laajamittainen kasvissyöntiin siirtyminen päästöistä kolmanneksen vai kaksi kolmannesta, kyseessä on käsittääkseni ainoa oikeasti toimiva keino päästövähennyksiin ruokasektorilla - ruokahävikin minimoimisen lisäksi.
Ilmastoystävällinen suunta on järkevää pitkäjänteistä politiikkaa ilmastokriisin muuttuessa yhä pakottavammaksi. Jopa pitkälti maatalouden varassa elävä Uusi-Seelanti tunnustaa tosiasiat ja arvioi metaanipäästövähennysten olevan lähitulevaisuuden teem. Laaja-alaisesta tutkimuksesta huolimatta nopeita ja tehokkaita ratkaisuja kotieläintuotannon päästöjen vähentämiseksi ei ole näköpiirissä.
Hyönteissyönti on nostanut päätään vuonna 2017. Vuoden loppuun mennessä kauppoihin on tullut jo ainakin sirkkaleipää, sirkkapatukkaa ja sirkkamysliä. Hyönteisistä on tullut salonkikelpoista ja niissä nähdään maataloudelle uusi mahdollisuus. Hyönteiset kuluttavat vain vähän vettä ja ovat energiatehokkuudessaan jossain villin kalan ja siipikarjan välimaastossa.
Uskon, että ilmastomyönteisestä ruoasta keskustelu vain kiihtyy ensi vuonna. Hyönteisravinnon salliminen elintarvikkeena on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan, mutta miksi verotuksella ja tukipolitiikalla ei voitaisi kannustaa maataloutta ilmastoystävällisempään suuntaan? Maataloustuotannon ohjaaminen energiatehokkaamman proteiinin piiriin takaa leivän vuosikymmeniksi eteenpäin, sillä joka tapauksessa päästöjä on vähennettävä.
Uskottava ja kohta myös edullinen sähköauto
Vuoden 2017 aikana sähköautorintamalla tapahtui paljon. Kotimainen media kirjoitti sähköautoilusta kaksijakoisesti - toisaalta esimerkiksi Tekniikan Maailma yltyi ylistämään Opelia uskottavaksi sähköautoksi ja toisaalta Kauppalehti pyöritteli analyysiään hiilisähkössä pohtiessaan olisiko sähköauto sittenkään ekoteko. Kauppalehden Helena Raunio myös luonnehti Suomen 250 000 sähköauton tavoitetta 2030 mennessä kovaksi ja kunnianhimoiseksi. En ole aivan samaa mieltä, vaikka muutos toki olisi suuri.
Nykytahdilla Suomessa rekisteröidään 2030 mennessä noin puolitoista miljoonaa uutta autoa. 250 000 sähköauton tavoite tarkoittaa, että kahdentoista vuoden kuluttua näistä vajaa viidesosa olisi sähköautoja. Kuitenkin jo tänä päivänä Norjassa kolmannes uusista autoista kulkee sähköllä.
Kuinka todennäköistä on, että Suomen hallituksen kaavailemat tuet sähkö- sekä kaasuautoilulle, sähköautojen hintojen aleneminen, tekniikan paraneminen ja ihan yleisesti sähköisen liikenteen näkyminen yhä enemmän katukuvassa kiihdyttää sähköautojen kasvun Norjan mittoihin? Tämä aihe kiinnostanee minun lisäkseni montaa muuta vuonna 2018.
Biopolttoaineet auttavat nekin vähentämään öljyn käyttöä tieliikenteessä. Erityisen kiinnostavaa on, saataisiinko Euroopassa aikaan yhteinen sopimus biolöpön ohjaamisesta ilmailuun. Tieliikenteessä biopolttoaine on bioresurssien rajallisuuden ja toisaalta helpon käyttöönoton vuoksi ensivaiheen ratkaisu, josta toivottavasti siirrytään (synteettisesti tuotettuun) kaasuun tai biokaasuun ja sähköön. Lentoliikenteessä biopolttoaineet kuitenkin voisivat ainakin volyymiensä puolesta syrjäyttää todella suuren osan öljypohjaisesta lentopetrolista.
Löytyykö rakennusteollisuudesta älyä?
Rakentamisessa meitä on puhuttanut putkiremonttien tarpeeton hitaus (lue: tehottomuus), mutta oleellisempaa olisi jatkaa hyvin alkanutta puurakentamisen edistämistä. Näin näyttäisi myös tapahtuvan. Ministeri Kimmo Tiilikaisen johdolla rakennusteollisuutta ohjataan puurakentamiseen ja kierrätysmateriaaleihin. Rakennusteollisuuden kannanotot uudistuksiin ovat järjestään olleet vastahankaisia.
Älykkäät sähköverkot, älykäs energiajärjestelmä, kaikki on varmasti Smart myös vuonna 2018. Rakennusten energiatehokkuus on syvässä urassa, joka pakottaa alan nollaenergiarakentamiseen. Koko paletin näkökulmasta rakennusteollisuus saisi ottaa lusikan kauniiseen käteen myös kulutusjouston osalta, ja vuosi 2018 voisi aivan hyvin antaa sille kunnon sysäyksen.
Ehkä mielenkiintoisin kuvaaja vuodelta 2018 on tämä.
Tulevaisuuden sähköjärjestelmän joustokohteet löytyvät kiinteistöistä ja kotitalouksista #kysyntäjoustontulosseminaari pic.twitter.com/Bh2l2dWyhb
— Jonne Jäppinen (@JonneJappinen) December 11, 2017
Tuuli- ja aurinkovoima tarvitsevat joustoa. Fingrid kilpailutti jälleen Suomen kantaverkon tarvitsemat joustot, ja sai enemmän kuin koskaan ennen, halvemmalla kuin koskaan ennen! Se, joka käärii hihat ja tekee edullisen, helppokäyttöisen ja luotettavan joustopalvelun PK-yritysten ja erityisesti vanhojen, paljon energiaa kuluttavien kiinteistöjen käyttöön, pääsee syksyllä 2018 suureen potentiaaliin kiinni. Kaikennäköistä älyvaraajaa, kotitalouksien kysyntäjoustopilottia ja kiinteistöautomaatiota on tarjolla, mutta kukaan ei ole vielä saanut aikaiseksi sellaista, jolla olisi kunnolla merkitystä.
Ydinvoiman uusi tuleminen
Aivan tämän vuoden loppupuolella pitkään pinnan alla muhinut ydinenergian uusi tuleminen pulpahti pintaan Helsingin valtuustoaloitteena. Pienillä sarjavalmisteisilla reaktoreilla voisi korvata niin turvetta, puuta kuin fossiilisiakin polttoaineita erityisesti kaupunkien kaukolämmön tuotannossa.
Tulisiko pienistä modulaarisista ydinreaktoreista päästövähennysten lisäksi bisnestä suomalaisille yrityksille? Hyönteisravinnosta puhuttaessa puhutaan myös kotimaisesta työstä - sirkkoja viljellään jo Suomessa, ja sirkkojen kasvatukseen soveltuvia laitoksia tehdään kotimaisten yritysten voimin. Sähköautot tilataan muualta, mutta latauspisteisiin ja liikenteen palveluliiketoimintaan löytyy useampi suomenniemen startup. Meillä on useampi sähkön- ja lämmönkäytön joustoa myyvä kasvuyritys. Suomalaisesta ydinvoimaosaamisesta ainakin aiemmin potentiaalisemmaksi on mielletty Säteilyturvakeskuksen asiantuntemus, mutta toki ydinvoima-alaan liittyvä alihankinta työllistää suuren joukon ihmisiä, joiden joukosta voisi nousta tekijöitä ydinkaukolämmön sarkaa kyntämään.
Summa summarum, vuoden 2018 kiinnostavimmat teemat ovat:
- hyönteisruoan suuri tuleminen,
- sähkö- ja kaasuautojen valtion avustukset,
- biopolttoaineiden hidas siirtymä ilmailuun,
- rakennusalan murros puurakentamisessa ja kulutusjoustossa,
- pienet modulaariset ydinreaktorit
Minua kiinnostaisi myös tietää, mitä sinä seuraat vuonna 2018? Kommentoi alle.
Oikein hyvää Uutta Vuotta 2018!